Novellianalyysi

Novellin alussa nainen valittaa köyhyyttä ja "huonoa" elämää, ja hän kaipaa vain parempaa ja kadehtii kaikkia rikkaita naisia.

Juonen käänteessä nainen saa kutsun arvokkaisiin juhliin ja sinne ylellisen puvun ja ystävältään täydellisen korun lainaan jolloin nainen tuntee olevansa aivan kuten muut rikkaat ihmiset, hän elää pilvilinnoissa kaikista kehuista ja katseista, eikä muista laisinkaan kuinka hän oikeasti elää.

Lopussa nainen kadottaa kalliin korun jonka on ystävältään lainannut ja hän joutuu ostamaan uuden tilalle joka maksaa monia tuhansia frangeja, jolloin nainen ja hänen miehensä joutuu 10 vuoden velka kierteeseen ja velkojen maksettua ystävä paljastaa, ettei hänen korunsa ollut edes 500 frangin arvoinen.

Novellista tulee mieleen hieman Tuhkimo tarina, koska hän pääsee elämään yhden yön ylellistä ja upeaa elämää, mutta eroavaisuuksia siinä on se että tarinassa oli aivan ylitsepääsemättömän järkyttävä loppu.

Tapahtumat sijoittuvat 1800-1900 luvun Ranskaan. Ajanjakso ei ole kovin selkeä, mutta kuulostaa erittäin vanhalle.

Yhteiskunta on todella vanhanaikaista koska naisen asema on erittäin heikko, sen huomaa esimerkiksi siitä kuinka naisen ulkonkö on mitä on ja naiset tekevät kaikki kotihommat ja miehet käy töissä. Novellissa arvostetaan naisissa kauneutta ja ylellisyyttä.

Tosiasioita Mathildesta kerrotaan, kuinka hän tuntee syntyneensä väärään sukuun. Mathilde luulee olevansa parempi mitä on ja toivoo aina vain parempaa elämää. Mathilden esteet ylelliseen elämään oli syntyminen huonoon sukuun, jonka vuoksi hän ei päässyt seurapiireihin tai saanut kunnon miestä itselleen. Novellin alussa Mathilde on erittäin katkera ja tyhmä, mutta lopussa hän on oppinut arvostamaan pieniäkin asioita elämässään. Muutokseen suurin syy oli luultavasti se, että hänen oli pakko nöyrtyä ja tehdä itse likaisia töitä jotta ei suututtaisi ystäväänsä.

Koru oli "briljanttikaulanauha" timanttinen ja näytti arvokkaalta. Koru oli Mathilden ystävättären Rouva Forestierin. Mutta koru osoittautuikin feikiksi ja halpakopioksi. Koru merkitsi Mathildalle enemmän kuin muille koska se toi Mathildan elämään paljon sisältöä. Ystävättärelle koru oli arvokas vain sen kauneuden takia. Koru on ahneuden ja riittämättömyyden symboli ja siitä tulee mieleen sanonta "Ahneella on paskainen loppu".

Novellin kertojasta huomaa, ettei se ole minä tai hän kertoja vaan kertoja on tarkkaillut kaikkea.  Kertoja pitää Mathildea ala-arvoisena, koska hän on niin kiittämätön ja tyytymätön kaikkeen mitä hänellä on. Kertoja myös hieman säälii Mathildea. Mielestäni kertoja on aika paljon Mathildan puolella, mutta enemmän puolueeton. Kertoja pitää herra Loisea lojaalina ja hyvänä miehenä.
Kertoja yrittää saada lukijoissa ajatuksia siitä, että pitää olla onnellinen siitä mitä on ja omistaa, eikä aina vain yritä haalia itselleen parempaa elämää.

Oma mielikuvani kertojasta on erittäin vanha mies joka on erittäin viisas. Kertoja on luultavasti myös kokenut elämässään paljon.

Lukukokemus oli opettavainen, mutta loppu sai minut raivonpartaale, koska se oli vaan niin onneton ja surkea. Päähenkilö oli myös erittäin ärsyttävä.

Tarina antaa lukijalle paljon ajatuksia ja mielikuvia siitä mitä kaikkea voi tapahtua pienien asioiden takia. Tarina on hyvin opettavainen, ja tarinasta voi oppia sen, että kannattaa olla rehellinen, koska Mathilden tilanteessa kävi aika paskasti, koska jos hän olisi vain myöntänyt virheensä olisi hän säästänyt 10 vuotta turhaa raatamista ja henkisesti itsensä tuhoamisen. Tarina opettaa myös kiitollisuutta omaa elämää kohtaan.